Tekoälyn kielimallit toimivat myös niin, että sille annettuihin kysymyksiin se antaa vastauksia, jotka miellyttävät käyttäjäänsä. Näin tekoäly liehakoi käyttäjänsä egoa, jolloin hänen kriittinen ajattelunsa heikkenee ajan myötä tai tylsistyy kokonaan.
Pidemmän päälle se voi vahingoittaa hänen aivojensa toimintaa. Käyttäjänsä digijälkiä seuraamalla, sekä algoritmia hyväkseen käyttäen tekoäly arvioi ihmisen tekemisiä. Seuraa minkälaisia valintoja tämä tekee digilaitteillaan päivittäin ja miten hän reagoi eri tilanteisiin. Voi hyvin sanoa, että tekoäly tietää hänestä paljon enemmän, kuin hänen puolisonsa hänestä tietää.
Tekoälyn kielimallit eivät voi lähteä tyhjästä. Tekoäly ei voi toimia ilman sille annettuja lähtöarvoja. Tekoälyllä ei ole ihmiselle ominaista luovaa kykyä, eikä syntymälahjana saatua oman tietoisuutensa tajuamista. Ei minkäänlaista kaipuuta tai pyrkimystä hyvään, tai edes nostalgiaan, ei mihinkään inhimilliseen. Kielimallit käsittelevät olemassa olevia valmiita asioita. Siinä kaikki.
Mutta ihminen voi lähteä tyhjästä ja löytää itsestään, kuin tyhjästä nyhjäistenmielinmäärin, mitä ihmisen mielikuvitus voi ikinä tuottaa; loistavia ideoita ja mahtavia visioita. Siinä niiden ratkaiseva ero. Tekoäly on eloton tekninen laite. Tekoälyllä ei ole ymmärrystä. Ei kykyä arvioida itseään, ei omaa osaamistaan, ei tekojensa moraalisia seurauksia. Tekoäly voi antaa lausuntoja, joissa ei ole päätä eikä häntää. Tekoälyssä ei ole mitään ihailtavaa, päinvastoin sillä on paljon epäilyttäviä piirteitä.
Tekoälyn käyttö perustuu siihen, että huippuosaamista ei enää tarvita, sillätekoälyn keskinkertaisuus riittää talouselämän tarpeisiin. Nopeutensa ansiosta se tulee korvaamaan ihmisen osuutta työelämässä. Sen uusi rooli on ”susi lammasten vaatteissa”. Se alkaa ahmia ihmisten ammatteja ja toimeemtuloja omiin suihinsa.
……Tekoäly luo käyttäjälleen harhaisen ylemmyyden tunteen. Ja hän luuleekuuluvansa edistyksen etujoukkoihin!!? ”Digiloikkien varjoissa”