Yksi elämän suurista arvoituksista on yhä edelleen pysynyt arvoituksena. Se perimmäinen kysymys: Miksi olemme olemassa? Siihen vastaamiseen tieteellä on edessään vielä pitkä matka. Solun mystinen ja pakonomainen tarve kloonata ja toistaa itseään, yhä uudelleen ja uudelleen. Se synnytti elämän ja geeniperimän, sekä evoluution. Jolloin solun identiteetti siirtyi uusille sukupolville. Se takasi lajinsa jatkuvuuden, ettei syntyisi aivan sattumanvaraisia eliöitä eikä oudonnäköisiä otuksia.
Aivojen evoluutio, uskomaton mysteeri. Alkeellisesta putkieliön hermojärjestelmästä kehittynyt. Ja uskomattomiin suorituksiin pystyvän ihmisen päässä majailevan biologisen elimen avulla. Aivojen upea taito muovata itse itseään (tv-tiededokumentti 14.6.2011). Ja aivojen kyky siirtää vaurioituneiden alueiden tehtäviä aivan toisen aivoalueen tehtäviksi, vaikka halvaantumisen seuraksena menetettyjä taitoja korvaamaan. Aivojen taito pystyä korjaamaan omia rakenteitaan. Siirtää evoluution myötä kehittyneet paremmat taidot elimistönsä käyttöön. Aivoista kehittyikin miljoonien vuosien evoluutionsa aikana universumin ihmeellisin luomus.
Tvn-tiededokkari, jossa neurologi siirsi luomansa illuusiot toisen ihmisen aivoihin omien ajatustensa voimalla. Ja sai tämän aistimaan kadonneita tuntemuksiaan, joita menettänyt amputaation seurauksena. Neurologi pani vasemman kätensä pöydälle potilaan ”aavekäden” paikalle ja rapsutti sen selkäpuolta toisen kätensä sormilla. Potilas näki tapahtuman peilin kautta ja kertoi tunteneensa selviä rapsutuksen tuntemuksia ”aavekädessään”. Kaikki tapahtui ajatuksen voimalla. Aivan mahtavaa kommunikaation voimaa!! ”digiloikkien varjoissa