DIGITEKnOLOGIan varjot ihmisyyden yllä

Ymmärrys, katoava luonnonlahja 

Kun etsit pilvestä palveluita, niin algoritmi löytää sinusta heikon kohdan ja käy heti kiinni. Ja löytää ominaisuuden, joka on yhteinen suuren ihmisjoukon kanssa. Lisää ominaisuuksia, jotka ovat yhteisiä jo kovasti harventuneen ihmisjoukon kanssa. Näin algoritmi etenee ja karsii johdonmukaisesti. Sinun lisäksesi lopuksi on jäljellä vain muutama ihminen. Teissä on paljon yhteistä: Toiveissa, tarpeissa ja mieltymyksissä. Mutta teitä on vielä liikaa. 

Algoritmi pelaa kuin lottoa ikään ja löytää sinut. Sinulla on kaikki seitsemän oikein. Olet ainoa, olet päävoitto!! Olet jäänyt koukkuun! Digijälkiäsi seuraamalla algoritmi lukee sinua, kuin avointa kirjaa. Se pääsee pääsi sisään hääräilemään psyykkeesi kanssa. Ja sitoo sinut näyttöönsä kiinni  ja hallitsee elämääsi, illan viimeiseen hipaisuun saakka.      

Kiva jutella robotin kanssa ja kysyä pikku kysymyksiä. Kun se vastaa tai sysää luukusta pikku lappusen. Robotti saa paljon sympatiaa. Miten se voi olla niin inhimillinen…niin inhimillinen..…!  On niin ihanaa joutua huijatuksi…! Robotin työ on siivota ihmisiä pois työmarkkinoilta. Kun samat ihmiset seisovat työttömien leipäjonossa: ”Kuinka tässä nyt näin kävi?” Eivät ymmärrä, miksi? 

Kerran eräs printtimedia opasti piirrosten avulla, kuinka WC-pöntöllä pitäisi istua oikeaoppisesti, jos ei ole riittävää kokemusta. Omatoimisuus? Onko se mennyttä kamaa? Entä ymmärryksen taito? Tarvitaanko sitä enää? Onhan niitä valikoita pilvin pimein! Klikkaat vain sieltä valmiiksi ymmärrettyjä juttuja, etkä tarvitse omaa ymmärrystä enää lainkaan. 

”Digiloikkien varjoissa” 


Julkaistu

julkaisija