Avainsana: digiloikka

  • Alussa oli äly, oivallus ja puukko 

    Kun seuraa lokkien kevyttä leijumista rantakallioiden yläpuolella, kuinka ne jäävät siihen leijumaan vastatuulessa tekemättä mitään ja silti ne pysyvät helposti ilmassa. Myös ihminen halusi oppia lentämään….  ……Mutta omaa ylimielisyyttään ei luonnosta oppimalla, vaan teknologian keinoin ja kehitti kaikenlaisia laitteita: Irtosiipiä, poljettavia räpsyttimiä, ilmaruuveja ja mekaanisia härveleitä. Turhia yrityksiä kaikki, kukaan ei onnistunut. Syynä siihen horjumaton,…

  • Robotti neuloi kaulaliinan 

    Olipa kerran tietokone, joka puuhasteli yöllä robotin kanssa. Kun ihmiset tulivat aamulla töihinsä, niin kaikki olivat kuin äimän käkenä, sillä robotin eteen lattialle laskostuneena lepäsi kaunis, värikäs villainen kaulaliina, jonka robotti oli yöllä neulonut. Eräs insinööri kysyi ylitöihin jääneeltä kollegaltaan:  ”Yritit vähän leikitellä ja hämätä meitä, kun olit syöttänyt tietokoneelle kaulaliinan neulontaohjeet”. Tähän pahasti järkyttynyt…

  • Ihminen ja robotti sulautetaan toisiinsa 

    Digiteknologia tunkeutuu ihmisen aivoihin ja pitää hänet näytössään kiinni jo aamusta alkaen. Diginäytön toisella puolen on insinöörien kehittämä järjestelmä, joka hakkeroi ihmismielen psykologiaa yhdessä algoritmin kanssa. Digijälkiään seuraamalla ihmistä luetaaan kuin avointa kirjaa. Ja tiedetään oikea hetki tarjota uusia elämyksiä ja uutta sisältöä elämään. Näin hän pysyy näytössään kiinni illan viimeiseen hipaisuun saakka.  Facebookin algoritmi,…

  • Digilokilla yhteiseen satumetsään 

    Sosiaalinen media vähentää niitä tapaamisia, kun ihmisiä kohdataan kasvokkain. Se lisää nuorten ujoutta ja epävarmuutta. Sitä ei korvaa viiden minuutin välein saadut hyväksytyksi tulemisen signaalit, sydämmet ja peukutukset somessa. Ne tuovat vain hetkellistä, ohimenevää mielihyvää.  Some vie heidän huomionsa täysin. Ei jää aikaa enää itselleen. Omien asioittensa kohtaamiseen, pohtimiseen ja niiden läpikäymiseen. Jäädään ikäänkuin tyhjän…

  • Digijäljet hallitsevat elämääsi

    Hassua, kun kadulla näkee, kuin kesken askeleensa seisomaan jääneitä ihmisiä, jotka tuijottavat kännyjään kuin eksyneet. Eivät tiedä missä he ovat. Ja mitä pitäisi tehdä. Näyttää siltä, kun heillä olisi pallo hukassa. Kun astut sisälle metroon, huomaat joutuneesi eksyneitten ihmisten suureen joukkoon, jotka tuijottavat kännyjään lakkaamatta, kuin sieltä itselleen apua etsien.  Diginäytön toisella puolen on insinöörien…

  • Digiteknologia paratiisin käärme

    Digiteknologia nosti ihmisten välisen kommunikaation uudelle tasolle. Ihmiset tavoittivat toisiaan rajoista piittaamatta. Sen kintereillä alkoi tulvia lukuisia väärinkäytöksiä; Kyberhyökkäyksiä, tietoverkkoja hakkeroitiin, vihanlietsontaa kansanryhmiä, instituutteja kohtaan. Valeuutisilla horjuttamaan mielipiteitä ja monenlaista ikävää häirintää.  Yllätys! Yllätys!! Digiteknologia teki tämän mahdolliseksi. On osasyyllinen. Se pani tähän paskamyrskyyn lisää vauhtia. Sitä ei saanut osoittaa sormella. Se oli ”Tabu”. Muovikortit…

  • Tekoäly, kuin noppaa heittäisi…

    Tekoälyllä ei ole itsenäistä omaa älyä. Eikä syntymälahjana saatua ihmisen kaltaista   oman tietoisuutensa tajuamista. Tekoäly on eloton tekninen laite. Sen tehtävä on tietojen käsittely. Tekoäly ei voi toimia ilman sille annettuja lähtöarvoja.  Kaikki ne huikeat ideat ja oivallukset, jotka syntyvät ihmisen tietoisuudessa ovat tekoälylle mahdottomia. Tekoäly ei voi lähteä nollasta, mutta ihminen voi. Ja löytää…

  • Ymmärrys, katoava luonnonlahja 

    Kun etsit pilvestä palveluita, niin algoritmi löytää sinusta heikon kohdan ja käy heti kiinni. Ja löytää ominaisuuden, joka on yhteinen suuren ihmisjoukon kanssa. Lisää ominaisuuksia, jotka ovat yhteisiä jo kovasti harventuneen ihmisjoukon kanssa. Näin algoritmi etenee ja karsii johdonmukaisesti. Sinun lisäksesi lopuksi on jäljellä vain muutama ihminen. Teissä on paljon yhteistä: Toiveissa, tarpeissa ja mieltymyksissä.…