Olipa kerran tietokone, joka puuhasteli yöllä robotin kanssa. Kun ihmiset tulivat aamulla töihinsä, niin kaikki olivat kuin äimän käkenä, sillä robotin eteen lattialle laskostuneena lepäsi kaunis, värikäs villainen kaulaliina, jonka robotti oli yöllä neulonut. Eräs insinööri kysyi ylitöihin jääneeltä kollegaltaan:
”Yritit vähän leikitellä ja hämätä meitä, kun olit syöttänyt tietokoneelle kaulaliinan neulontaohjeet”. Tähän pahasti järkyttynyt insinööri vastaa: ”Ei..ei..en minä mitään ohjelmointia tehnyt. Kun sain hommani valmiiksi, lähdin sitten kotiin. Niin vaimo oli vielä valveilla ja kysyi ”.
”Ostin päivällä ompelukorin. Siinä oli monta kerää värillisiä villalankoja ja ompelupuikkoja. Mutta se kori lankoineen puikkoineen jäi teidän robottinne syliin. Olin aikonut neuloa sinulle uuden kaulaliinan. Soitinkin sinulle ja pyysin, että toisitko sen korin kotiin. Muistitko tuoda sen ompelukorin? ” Ei ei ……en minä muistanut. Suo anteeksi rakas………sinne se kori jäi ”.
Mahtava tyyppi tämä itseoppinut tietokone, kun se yhdessä tekoälyn kanssa löysivät tiedostoista kaulaliinan neulontaohjeet. Sitten se näppäräsorminen robotti pani vain hösseliksi ja valmista tuli aamuun mennessä!
”Digiloikkien varjoissa”